Uusia hemmoja
Lukion kävin Tampereella Hatanpään lukiossa, joka siihen aikaan oli ns. musiikkipainotteinen lukio. Sieltä löytyi kaveriksi Kimmo Pörsti,
joka oli lukion englanninopettajan poika; kaveri, joka soitti pääasiassa rumpuja, mutta osasi keskimääräistä paremmin soittaa myös pianoa ja kitaraa.
Kimmon kanssa soitettiin vaikeaa musiikkia. Kuuntelin silloin mm. Wigwamia ja Pekka Pohjolaa. Varsinaista bändiä emme saaneet aikaiseksi,
mutta soitimme eri kokoonpanoilla koulun juhlissa ja bileissä. Jossain taidetapahtumassakin muistaakseni käytiin koulun musiikkikerhon
Hatanpääbändillä, jota veti ammattimuusikko Timo Lehtonen. Kuvioissa pyöri myös huilisti Jonna, jonka kanssa esiinnyin koulun ulkopuolellakin.
Jonna soitti huilua ja minä säestin kitaralla. Esitimme tekemiäni yksinkertaistamista kaipaavia melodioita, kuten eräs kriitikko oiken lehdessä
kirjoitti jonkun kirkkokonsertin jälkeen.
Lukion aikoihin pääsin myös isäni junailemana Yleisradiolle tekemään musiikkeja Pikku Kakkonen -ohjelmaan. Kyhäämäni pienet melodian pätkät sopivat
sinne näin jälkeen päin ajatellen ihan hyvin. Kaverina minulla oli noissa äänityksissä usein juuri Kimmo ja joitakin muitakin soittokavereita koulusta.
Kimmo vaikuttaa nykyään bändissä Mistseason.
Kimmo Pörsti ja Seppo Syväniemi TV2:n Tohlopin studiolla Pikku-Kakkosen äänityksissä.
Eräs kaveri, jota ei voi sivuuttaa lukioaikaisten hemmojen esittelyssä, on nuoruuteni jamikaveri Pasi Savola. Hänen kanssaan jaksoimme tavatessamme soitella tuntikausia kahdella kitaralla. Opiskeluaikojen jälkeen tiemme erkanivat, mutta yhtyivät sitten myöhemmin uudestaan.
