Paljon on tapahtunut
Edellisessä kirjoituksessani vuodelta 2010 olin palannut sijaiseksi entiseen virkaani Ilmajoen seurakunnan nuorisotyönohjaajana. Pestiä olisi jatkunut vuoden 2012 heinäkuuhun, mutta suunnitelmat muuttuivat. Eräänä keväisenä päivänä puhelimeni soi ja minua pyydettiin hakemaan Uusheräys-nimisessä herätysliikeessä avoinna olevaa nuorisosihteerin paikka. On äärimmäisen harvinaista, että joku soittaa ja pyytää töihin, joten koin tapahtuman vahvaksi merkiksi itse Yläkerrasta. Hain tehtävää ja minut valittiin siihen. Aloitin työt syksyllä 2011. Minulla on ollut tapana pohtia näissä blogin palasissa omaa työtäni ja siihen liittyen työnäkyä. Siirtyessäni Uusheräyksen palvelukseen minulle oli kirkastunut yksi asia: Olin tehnyt oikean ratkaisun irtisanoutuessani nuorisotyönohjaajan virasta Ilmajoen seurakunnasta vuonna 2008. Siinäkin mielessä uuteen työhön siirtyminen oli loistava juttu. Jäljellä oleva sijaisuusvuosi olisi saattanut olla taas raskas. Koin vahvasti, että nuorisotyö viikottaine nuorteniltoineen ja muine rutiineineen ei ollut enää sitä, mitä jaksaisin tehdä ja mistä jaksaisin innostua. Uudessa työssä oli paljon erilaisia tehtäviä ja siihen sisältyvä nuorisotyö oli lähinnä leirien ja tapahtumien järjestämistä muutaman kuukauden välein - ilman puuduttavia viikkorutiineja. Ensimmäinen vuosi meni uusiin ihmisiin, liikkeen perinteisiin ja olemassaoleviin toimintoihin tutustuessa. Toisen vuoden alkaessa syksyllä 2012 alkoi olla jo vähän omiakin ajatuksia ja ideoita siitä, miten työtä voisi kehittää. Samalla alkoi kerääntyä kuitenkin myös synkkiä pilviä liikkeen ylle. Taloudellinen tilanne alkoi näyttää huonolta. Niinpä jo vuoden 2013 alusta minulle tehtiin selväksi, että määräaikaista sopimustani ei uusittaisi syksyllä 2013. Kesän korvalla toisen työntekijän yllättävä irtisanoutuminen kuitenkin toi minulle lisäaikaa vuoden 2013 asti. Nyt, kun kirjoitan tätä, on 2.1.2014. Eilen aloitin Uusheräyksen puoliaikaisena nuorisosihteerinä. Perherintamalla on tapahtunut sen verran, että vanhempi poikani Juho osti oman asunnon keväällä 2013 ja muutti kotoa pois. Tosin ei kovin kauaksi. Nuorempi tyttäreni Maria aloitti historian opinnot Turun yliopistossa syksyllä 2013. Talomme on siis vuoden 2013 aikana melkoisesti hiljentynyt. Kotona asuu enää 10-vuotias Aaro. Hänen urheiluharrastuksensa pitää meidät vanhemmat kuitenkin sopivasti liikkeessä. Ei tule liian hiljaista. Oman elämäni pohdinta jatkuu edelleen. Puoliaikainen työ sivubisneksienkin kanssa tuo taloudellista epävarmuutta. En usko, että tämä kuvio voisi olla pitkäaikainen. Kokoaikaisen työn löytyminen varmaankin lopettaa uran Uusheräyksessä, vaikka tiedän monen tulevan ainakin hetkeksi murheelliseksi sellaisesta ratkaisusta. Yksi vaihtoehto on myös opiskeleminen. Kokemusta minulla olisi vaikka mihin, mutta virallisia papereita ei ole kovinkaan monen työpaikan hakemiseen. Opiskeleminen on kuitenkin aikuiselle asuntovelalliselle taloudellinen itsemurha. Mikä on tarkoitus tään elon raskaan...?
